Viikko oltu tässä talossa.

Aika on kulunu mukavasti ku on käyny töissä ja nukkunut ja syönyt. Sillee se on mennyt ja ihan kivaa on ollu.

Töissä oon nähny kaikkee jännää kuten nunnan, jäätävän ison buddhapatsaan pään & miten rentoja ihmiset on ku ne viheltelee ja laulaa käytävillä. ( mä vaa tanssin ja humisen hiljaa)

Kaikki jotka osaa englantia on tosi mukavia ja ystävällisiä. Kommunikaatio on sujunut ihan hyvin jos puhuu aiheista mihin itsekkin tiedän sanoja.

Kävin yks päivä töitten jälkee automaatilla nostamassa rahaa mutta en löytäny yhtäkää automaattia kävelin monta kilometriä ympyrää ja kun palasin mistä olin aloittanut oli se siinä mun takana. Heti sen jälkee väsyneenä menin bussii. Menin väärält puolelta tietä ja menin sekasin ja yhtäkkiä oli belgian rajan lähellä. Menin pois bussista ja lähdin matkustamaa kohti bussiasemaa takas. Matkalla rohkenin kysyä apua ja ystävälliset pojat auttoivat mut oikeeseen paikkaan.

Lauantaina kävin opettajan kanssa  keskustassa pyörimässä ja kahvilla, hän esitteli mulle erijuttuja sieltä ja yritin parhaani mukaa muistaa mutta en muista muuta kuin tämä kaupunki on 800 luvulla rakennettu... en muista enää. Nähtii paraati ja hän lähti töihin ja minä jäin yksin keskustaa. Kävelin monta tuntia siellä ympyrää ja etin kivoja kauppoja. Kävelin ihmisten keskellä kesämekossa ja neuletakissa kun taas muut käveli talvivaatteissa. Täällä on niin kuums kun alkaa paistaa aurinko.

Näin muutaman mielenosoituksen ja katutaitelijan ja sammuneita ihmisiä kadulla kerjäämässä rahaa.

Maistoin belgialaisia ranskalaisia mutta ne maistuivat vähän samalta mitä suomen burgerkingissä tehdää paitsinet nämä maistuivat kovemmilta ja vähemmän suolaisilta.

Sunnuntaina nukuin vihdoin pitkään ja host perhe kertoi lähtevänsä käymässä naapuri maassa ja päätin lähteä mukaan. Kävimme ensin katsomassa uniklinik sairaalaa mikä näytti ihan jäätävän isolta tehtaalta ja sitten meninmme käymää hollannissa ruokaupassa. Ajoimme belgiaa kohti j he näyttivät mulle 3 maan rajan. Se ei ollut ihmeellinen mutta en ottanut siitä kuvaa sillä siellä oli muita ihmisiä.

Ikävä kotiin on vieläkin mutta, päivät vähenee hienosti kun aika kuluu. 

Muutama kuva keskustasta